| |
|
Tässä on lyhyesti
kerrottuna tavallisimmat käsitteet kun puhutaan kaukoputkista ja
tähtien katselusta
|
|
Kaukoputki
On olemassa kaksi päätyyppiä kaukoputkia (tai tähtikiikareita),
linssikaukoputket ja peilikaukoputket.
Linssikaukoputki käyttää linssiä valon keräämiseen. Etuna
kiikariputken hyvä suojaus ja tiiviys kosteutta ja pölyä vastaan.
Linssikaukoputkien erottelukyky on yleisesti ottaen parempi
verrattuna peilikaukoputkiin. Kustannussyistä harvoin käytetään 10
cm suurempia linssinhalkaisijoita, tämä tietysti rajoittaa tämän
tyyppisten kaukoputkien suorituskykyä.
|
 |
Peliteleskooppi
käytää parabolisesti kuperaa peiliä valon keräämiseksi.Tämä on
edullisempi tapa tehdä suuremmalla valoaukolla olevia tehokkaita
kaukoputkia. Tämän tyyppisissä kaukoputkissa on myös vähemmän
ongelmia kromaattisen aberration (värivirhe) kanssa kuin
linssikaukoputkissa.Näistä tulee luonnostaan suurempia kooltaan
jolloin niiden käsittely on hiukan "kömpelömpää". Yleisimmin
käytetty peilikaukoputken tyyppi on Newton-kaukoputki, jonka
pääpeili oli paraboloidi ja apupeilinä oli vinoon asennettu
tasopeili, joka heijasti valonsäteet putken sivulla olevaan
okulaariin.
Cassegrain-kaukoputket
Kolmas kaukoputkityyppi on Cassegrain joka on yhdistelmä
yllämainituista. Pääpeili on muodoltaan paraboloidi. Hyperboloidin
muotoisesta apupeilistä valonsäteet heijastuvat pääpeilin keskellä
olevan reiän läpi pääpeilin taakse, jonne kuva muodostuu.
Cassegrain-kaukoputken apupeilin sijainnista ja muodosta johtuen
teleskoopin polttoväli on melko pitkä vaikka itse putki jääkin
kohtalaisen lyhyeksi. Tämä onkin eräs Cassegrainin eduista.Lisäksi
on olemassa kehittyneempi versio nimeltä Schmidt-Cassegrain.
Schmidt-Cassegraineissa on yhdistetty
kaksi kaukoputkityyppiä, Schmidt-kamera ja Cassegrain-kaukoputki.
Lisäksi löytyy vielä Maksutov-Cassegrain. Maksutov-teleskooppi
vastaa toimintaperiaatteiltaan SCT-kaukoputkia, mutta niissä
palloaberraatio poistetaan paksulla ja voimakkaasti kaarevalla
korjauslasilla, josta käytetään myös nimitystä meniskus.
|
|
Valoaukko (Aperture)
Ensimmäisen linssin tai heijastinpinnan halkaisija. Mitä suurempi
aukko, sitä enemmän kaukoputki voi valoa kerätä. Tämä on
ehdottomasti kaukoputken merkittävin ominaisuus kun puhutaan
suorituskyvystä. Siis, mitä suurempi aukko, sitä enemmän valoa ja
sitä parempi kuva. Kuvan laatuun vaikkuttaa luonnollisesti myös
teleskoopin laatu, mutta mikäli valoaukko on pieni ei se voi koskaan
antaa niin hyvää kuvaa kuin suurempi aukko.
|
|
Polttoväli (Focal
length)
Välimatka ensimmäisestä linssistä / heijastimesta sen
polttopisteeseen, ts. kohtaan johon valo kerääntyy. Tämä kertoo
yleensä (ei aina) myös suurin piirtein kakoputken pituuden. Mitä
suurempi polttoväli sitä suurempi suurennos on mahdollista.
|
|
Suurennos (Magnification,
Visual power)
Voimakas suurennos kuulostaa hienolta, mutta sillä ei ole niin
suurta merkitystä kun tutkitaan tähtitaivasta. Sillä mitä enemmän
suurennetaan, sen rajoittuneempaa on sisään tulevan valon määrä,
sekä kuvan valovoimaisuus, terävyys ja kontrasti. Nyrkkisääntönä
voidaan pitää että suurennuksen ei tulisi olla enempää kuin 20x per
valoaukon cm. Siis jos valoaukko on 10cm on yli 200x suurennus aivan
turhaa. Suurennus lasketaan jakamalla kaukoputken polttoväli (mm)
okulaarin polttovälillä (mm). Esim kaukoputken polttovälin ollessa
800mm ja okulaarin 25mm tulee tulokseksi 800/25 =32x. Liika
suurennus aiheuttaa vääristymiä jotka näkyvät mm vaaleina renkaina
tähden ympärillä. Esimerkkinä voidaan mainita että
avaruusteleskooppi Hubble suurentaa "ainoastaan" reilut 300x. |
|
Valovoimaisuus (Focal
ratio)
Valovoimaisuudella mitataan kuvan valovoimaisuutta suhteessa
näkökenttään ja saadaan esille jakamalla ensimmäisen linssin/heijastimen
polttoväli halkaisijalla (valoaukolla). Ilmoitetaan usein merkillä
"f", tai myös "1:x" esim f/8 ja 1:8 tarkoittavat samaa. Sama käsite
löytyy myös kameroiden maailmasta, jolloin alhainen f-luku kertoo
suuresta valovoimaisuudesta. Kaukoputki jonka polttoväli on 1000mm
ja valoaukko 100mm, on valovoimaisuudeltaan f/10. Tämä on hyvä luku
kuun ja planeettojen tutkimiseen, f/8 on taas hyvä yleiskaukoputki.
Mikäli haluaa tutkia valovoimaisuudeltaan heikompia
taivaankappaleita tulee kaukoputken valovoimaisuuden olla f/6 tai
parempi.
|
|
| |
|
Okulaari (eye
piece)
Osa joka on lähinnä silmää ja johtaa valon silmään sisälle.
Okulaareja on monta eri tyyppiä ja ne on nimetty rakenteen ja
polttovälin mukaan. Yleisiä ovat Plössl,
Kellner, Nagler, Erfle jne. Plössl okulaarit ovat hinnaltaan ja
suorituskyvyltään hyvin tasapainossa. Okulaarit joissa on merkintä
ED, ne on valmistettu erityisestä lasista, joka estää vääränlaista
valonhajaantumista sekä aberraatiota.
Barlowlinssit tai okulaari käytetään yhdessä tavallisten okulaarien
kanssa puolittamaan polttoväliä ja kaksinkertaistamaan suurennosta.
Näin ollen on mahdollista saada kaksi eri suurennosta samasta
okulaarista
Okulaaria valittaessa olisi hyvä olla ainakin 3-4 eri
suurennosta noin 20x jopa 150-200x tietysti sopivin välein. Mikäli
on vaikeuksia tehdä päätös on olemassa myös ns. zoom-okulaareja,
joiden polttoväli on säädettävissä, mutta nämä ovat hinnaltaan melko
arvokkaita.
Aloittelijoiden keskuudessa hämmennystä aiheuttaa usein se, että
kuva on ylösalaisin sekä peilikuva. Syynä tällaiseen ratkaisuun on
pyrkimys vähentään valon määrää mahdollisimman vähän. Jos kuva
halutaan "oikein päin" on kaukoputkessa oltava useampia linssejä,
jolloin valovoimaisuus vähenee. Tällä ei kuitenkaan ole niin
suurta merkitystä kun tarkastellaan yötaivasta.
|
|
Asennus
(Mount)
Asennus vaikuttaa luonnollisesti käytettävyyteen. Yksinkertaisin ja
edullisin tapa on nimeltään alt-azimuth ja on
yksinkertaisesti liikuteltavissa oikealta - vasemmalle, sekä
ylös-alas. Mikäli taivaalla on liikkuva kappale jota halutaan
seurata, on liikerata kaareva, jolloin teleskoopilla seuraaminen on
hiukan vaikeaa. Tällöin paras tapa on käyttää nk.
german-equatorial mount. Säätäminen tapahtuu niin että toinen
akseli on saman suuntainen maan akselin kanssa ja kun
kaukoputkea käännellään sivusuunnassa se seuraa maan pyörimistä. Jos
teleskooppi on varustettu kääntömoottorilla pyörähtää kaukoputk
yhden kierroksen 24:ssä tunnissa
|
|
Astrokuvaus
Kameran liittämiseksi kaukoputkeen tarvitaan adapteri. Soligorilta
löytyy järjestelmäkameroihin sekä Nikon Coolpix 990/995/4500
-malleihin. Järjestelmäkameraadapteria käytetään yhdessä T2-adapterin
kanssa (erityinen kamerakiinnike) ja sopiva okulaari.
Coolpixkamera-adapteri kiinnitetään suoraan okulaariin.
Teleskoopin tärinä voi useissa tapauksissa "tuhota" kuvan terävyyden,
joten kameran kaukoohjain on "kullan arvoinen" -apuväline
Astrokuvauksessa. Lisäksi moottoroitu teleskooppi kompensoi pitkiä
valotusaikoja joita tällaisessa kuvauksessa joudutaan käyttämään.
|
|
Suodattimet
Suodattimella voidaan rajoittaa tiettyjä tai kaikkia valon
aallonpituuksia. Kuusuodattimella esim. estetään kuun loistoa joka
on liian intensiivistä suoraan katsottuna. Aurinkosuodatin taas
rajoittaa monta sataa kertaisesti valonsäteiden pääsyä, joka
mahdollistaan auringon suoran tarkkailun. Muutenhan seurauksena
voisi olla osittainen tai täydellinen näkövaurio..
|
|
Käytännön neuvoja
Jos ajatuksissa on mennä ulos, pystyttää kaukoputki ja
oletuksena nähdä tehdä hienoja havaintoja on seurauksena yleensä
pettymys. Astronomiset tutkimukset vaativat valmisteluja ja
kärsivällisyyttä. Suunnittele ennen lähtöä, mitä aiot katsella.
Tutki kirjatietoutta, tai mahdollisia ohjelmia (esim
http://www.skymap.com/ eller
http://www.cybersky.com/). Ja
ensinnäkin valitse havainnointipaikaksi paikka, jossa ei ole
häiritsevää valaistusta ympärillä (ehkä ei niin helppoa jos asuu
kaupungissa). Taskulappu avuksi kun pimeässä asettelee kaukoputkea
ja jalustaa käyttövalmiuteen. Käytä kohdistinta (finderscope)
kaukoputken kohdistamiseen. Aloita aina pienellä suurennoksella ja
työskentele siitä ylöspäin. Fokusointi voi olla aikaavievää
varsinkin alussa, ja se voi viedä useampiakin minuutteja ennen kuin
sen on saanut kohdalleen. Ajan myötä taidot kyllä kasvavat.
/Erik Carlsson
|
|
Kaukoputket,
yleiskuvaus
